synty

Kuvittele aikaa, jolloin koko maailma on siirtynyt virtuaaliseksi. Ihmiset ovat eristäytyneet täydellisiin monitoimikeskuksiinsa, joita ennen kutsuttiin kodeiksi. Kaikki näyttävät täsmälleen samanlaisilta kauneusihanteiden mukaisilta ihmiskopioilta, jollaisiksi ei geenimuuntelun tai tarkkaakin tarkemman laboratoriotyön ansiosta vielä kuitenkaan synnytä, mutta jollaisiksi tullaan ja muokkaannutaan aina syntymästä lähtien. Ihmiset kommunikoivat keskenään ainoastaan erilaisten medioiden välityksellä, tosin hyvin pieniä harvinaislaatuisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tässä ajassa kunnon kansalainen omistaa vähintäänkin kaksikymmentä eri vyöhykkeisiin erikoistunutta tietokonetta sekä kaikki välttämättömät kodinkoneet päivittäisiä rutineita varten (huippunopea kokovartalokuivapesuri, desinfioiva pikasuihkukaappi, ravintoainepuristin, kehoa tasapainottava nesteytin, lihaselvyttäjä). Jokaisella vauvasta vaariin on myös hyvä olla oma puhuva paikannin, moniverkkoselain ja - näin vanhanaikaesesti ilmaistuna - kännykkä. Ihmiset viettävät pääosin aikansa mitä erilaisempien koneidensa äärellä, tankaten mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa päähänsä. Jokaisella yksilöllä on oma koodinumeronsa, tehtävänsä ja paikkansa yhteiskunnassa. Käsitteet vapaa-aika, kulttuuri ja harrastukset ovat jääneet "vanhan kansan" hiljaiseen tietoon, vanhojen tiedostojen selaamattomille sivuille, eikä niiden olemassa olosta voida itse asiassa enää edes puhua, sillä kukaan ei tunne niitä. Muitakin meidän tuntemiamme sanoja on kuollut runsaasti sukupuuttoon, esimerkiksi ilmaisut tunne, mielikuvitus, tarina, satu, pelko, rakkaus ja ilo ovat täysin vieraita täkäläisille ihmisille. Maailma keskittyy päämääröjen ja henkilökohtaisten suunnitelmien toteuttamiseen, sillä tärkeintä on täyttää sinulle asetetut odotukset. Vanhojen sanojen hautautuessa unohdukseen, onkin tilalle tullut koko joukko uusia käyttösanoja. Zurah tarkoittaa juuri yksilöille kaavailtua elämäntehtävää, felko liiallisesta näppäimistönkäytöstä aiheutuvaa rasitusvammaa ja winqi nuorta (jo lisääntymisetehtävänsä suorittanutta) työssäaloittajaa, joka ei ole vielä sisäistänyt peruskäyttöohjelman ohjausta.
Niin. Voitko kuvitella tällaista aikaa?
Tätä aikakautta seurasi tietysti monivaiheinen virtuaalisuuteen suuntautuva kehittymisprosessi, jolloin vielä joillakin meidän maailmamme ilmiöillä oli rippeensä jäljellä. Näistä rippeistä, ilmiöistä ja mahdollisuuksista minun piti oikeastaan kirjoittaakin. Kulttuurin taistellessa sinnikkäästi paikastaan virtualisoituvassa yhteiskunnassa, alettiin taidekulttuuria vähitellen siirtää kaiken muun mukana uuteen muotoon. Syntyi musiikkiverkostoja (Norah Jonesin konserttiin tänään vain viidentoista minuutin jonotus!), laajoja tietokoneiden näyttöruuduilla väriseviä taidegallerioita (näe Da Vincin Mona Lisa ennätys suuressa megapikselikoossa!), tanssitapahtumia (kytkettävissä nyt myös pienikokoisille tanssimatoille!) ja runoiltamia (www.vuodatus.net). Kulttuuri sai kuin saikin jalan sijaa muuttuvassa maailmassa ja taide saattoi merkitä ihmisille muutakin kuin mennenn ajan kohelluksia.
Tässa kaikessa myllerryksessä, myös teatteri joutui luomaan toiminnalleen aivan uudenlaisia muotoja. Kehittyi blogiteatteri - uusi ja kehityskelpoinen tapa tuoda teatteritaidetta lähemäksi ihmisiä. Kaikki tapahtui verkossa, ihmisten ulottuvilla, siellä missä uusi elämä muutenkin tapahtui.
Blogiteatteri.

Mitä blogiteatteri on tai voisi oikeasti olla? Mitä jos sellaisen synnyttäisi jo tähän aikaan, tähän tietoyhteiskuntaan, eikä odottaisi sen mahdollista syntyä tulevaisuudessa?
Voisiko blogiteatteri olla jotain positiivista? Hauskaa? Vaikuttavaa?
Mitä hittoa se yksinkertaisesti olisi?
Mikä blogiteatteri?
Se on nyt syntynyt.

-saara