Omat rajat?

Sitä joskus tulee huomanneeksi, että omat, itse itselleen laittamat rajat, voivat olla paljon häilyvämpiä, kuin ne, jotka saa "syntymälahjanaan" ympäristöltään ja kulttuuriltaan.
Joku päivä sitä päättää, että esim. lopetan tupakoinnin, ja on ihan tosissan, mutta seuraavan aamuna, ei päätöksellä ehkä olekaan niin väliä. Tai mennään kavereitten kanssa vain yhdelle, ja huomataan ,että tullaan kotiin joskus siinä aamu kuuden aikaan ja ihan tuiterissa.

Mistä se lie johtuu?
Ehkä sitä on vain itse itselleen niin paljon armollisempi, ettei sitä jaksa jokaisesta pikkuvirheestä alkaa nakuttamaan.. Mutta jos ajatellaan elämää kokonaisuutena, vuosien kiertona ja sinä kuuluisana elämänkaarena, niin nuita pikkulipsahduksia on aika paljon. Onko sitä viettänyt sitten osan elämäänsä itseään tietoisesti huijaten?
Vai mitä se on?
Onko anteeksiannettavampaa huijata itseään, kuin huijata toista?
Ja miksi itsensä huijaaminen on niin helppoa? Ja miksi kukaan ei rankaise minua moisesta käytöksestä??

Siivoan huomenna... aivan.

Seelis