Sitä joskus tulee huomanneeksi, että omat, itse itselleen laittamat rajat, voivat olla paljon häilyvämpiä, kuin ne, jotka saa "syntymälahjanaan" ympäristöltään ja kulttuuriltaan.
Joku päivä sitä päättää, että esim. lopetan tupakoinnin, ja on ihan tosissan, mutta seuraavan aamuna, ei päätöksellä ehkä olekaan niin väliä. Tai mennään kavereitten kanssa vain yhdelle, ja huomataan ,että tullaan kotiin joskus siinä aamu kuuden aikaan ja ihan tuiterissa.
Mistä se lie johtuu?
Ehkä sitä on vain itse itselleen niin paljon armollisempi, ettei sitä jaksa jokaisesta pikkuvirheestä alkaa nakuttamaan.. Mutta jos ajatellaan elämää kokonaisuutena, vuosien kiertona ja sinä kuuluisana elämänkaarena, niin nuita pikkulipsahduksia on aika paljon. Onko sitä viettänyt sitten osan elämäänsä itseään tietoisesti huijaten?
Vai mitä se on?
Onko anteeksiannettavampaa huijata itseään, kuin huijata toista?
Ja miksi itsensä huijaaminen on niin helppoa? Ja miksi kukaan ei rankaise minua moisesta käytöksestä??
Siivoan huomenna... aivan.
Seelis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nämä kaikki ns. määritellyt rajat ovat melkoisessa kontekstissa kulttuuriin. Esimerkiksi on täysin sosiaalisesti hyväksyttävää Suomessa "mennä vain yhdelle" ja herätä aamulla armottomassa jysärissä tuikituntemattoman viereltä. Tästä yksilö saa jutunjuurta toisille yksilöille ja kulttuurisidonnaista elämänkokemusta, asioita joita on elämän aikana syytä kokea.
Säynävä onkin sitten universaalimpi juttu. Sen polttoa rajoitetaan länsimaissa lain voimin ja ihmisiä kehoitetaan paheksumaan sitä, mutta kehitysmaissa trendi on päinvastainen. Jos tupakkayrityksiä rajoitetaan tietyillä alueilla, menevät ne sinne missä niitä ei vielä rajoiteta.
Sama pätee myös ihmisiin. Mikäli henkilö X kokee itsensä rajoitetuksi tietyllä elämänaihiolla, täytyy hänen mennä kohti omia vapauksiaan ja moraalinhakureissujaan. Etsiä itseään.
Burmassa kuollaan, sillä ihmiset hakevat demokratiaa, koska he eivät enää halua olla rajoitettuja. Venäjällä tapetaan erimielisiä, sillä heillä on eriävä mielipide maansa poliittisesta ideologiasta. Suomessa aseistakieltäytyjät pannaan linnaan, sillä he pitävät armeijaa vapaudenriistolaitoksena. Maista loikitaan toisiin maihin, sillä maailman maat eivät ole tasavertaisia.
Ja tietyissä maissa on synti ja häpeä "mennä vain yhdelle" ja herättyään tuijottaa vierasta kattoa.
Kulttuurisidonnaista, ehdottomasti. Uskontosidonnaista, varmasti.
Yksilösidonnaistakin, miksei, mutta vähimmissä määrin.
Lähetä kommentti